Toimiikohan tämä vielä...

Eipä oo tullut tänne kirjoitettua ikuisuuksiin. Viimeisen vuoden aikana oon ommellut varmaan max. 10 vaatetta. Kangasvarastot tursuaa ja oonkin laittanut paljon kankaita myyntiin Fb:n Kangashamstereihin.

Jotain kuitenkin sain aikaseksi ja kokeillaan nyt tännekin päivittää.

Pojalle paitoja koossa 116 ja tytölle koossa 128. Kankaat alkaa olla kuosien puolesta jo museo-kamaa...

Sirkuksesta karanneet

Joistain kankaista vaan tykkää enemmän kuin toisista. Joihinkin ei kyllästyisi millään. Tämä Ainolan Metsän sirkus-kangas lukeutuu omiin suosikkeihini. Olen tästä tehnyt t-paidan viime kesäksi pojalle. Nyt päätin tehdä kankaan lopuista muutaman paidan, tarkoituksena, ettei tätä kauheasti nyt kuitenkaan jäisi kaappiin marinoitumaan. Onnistuin, vain tilkkuja jäi. Ja pakkohan ne on säästää, ties vaikka laittaisi johonkin yksityiskohdaksi jonkin eläimen joskus...

Tein kaksi 104-kokoista heti käyttöön tulevaa paitaa. Lisäksi yksi 110-kokoinen paita, joka oli tarkoitettu odottelemaan ensi syksyä, mutta laitoinkin sen hetken mietittyäni myyntiin. (Jostain syystä pitkään kaapissa odottelevat vaatteet unohtuvat meillä kokonaan ja löytyvät vasta kun ovat jo pieniä...) 

Näissä näkyy vähän hölmösti pääntiellä henkarin pätkät, ei anneta häiritä, ainakaan paljoa :)

 Tämä alimmainen on siis kokoa 110 ja lähti myyntiin facen Ommeltujen vaatteiden kirppikselle.

Kamala ruuhka olisi ompeluhuoneella, suunnitelmia on huomattavasti enemmän kun käytettävissä olevaa aikaa... Oliko jollain tiedossa se aikaa myyvä nettikauppa, saa laittaa viestillä osoitetta...

Mukavaa viikonloppua kaikille kävijöille :)

 

Kloriitin tuoksuiset terveiset

Hei taas pitkästä aikaa kaikille. On näköjään jäänyt ompelukset päivittämättä tänne blogin puolelle, yritän parantaa tapani :) Jos seuraatte instassa ompeluaiheisia päivityksiä, niin täällä vilahtelee minun ompeluksia aina välillä, yleensä heti kun paininjalan alta vaan pääsee henkarille.

Sain päähäni vaalentaa erästä kangasta kloriitilla aika reippaasti (siitä myöhemmin lisää), ja samalla muistin tämän kaapin perille jääneen kankaan. Kangas oli jo saapuessaan omissa silmissäni vaaleanpunainen, jopa mies oli sitä mieltä (kaikki varmaan tietää miesten värisilmän...). Ja koska kuosi on kuitenkin aika poikamainen, ei vaaleanpunainen pohja mielestäni sopinut siihen.

Yritin tätä kangasta vaalentaa kloriitilla jo heti kun sain sen käsiini, mutta en uskaltanut laittaa kovin ärtsyyn liemeen uimaan. Nyt kuitenkin keräsin rohkeutta ja heitin kankaan hetkeksi kloriittiliuokseen, jossa olin hetkeä aiemmin vaalentanut sitä toista kangasta. Kangas ei montaa minuuttia ehtinyt ämpärissä olla, kun vesi muuttui oranssiksi. Säikähdin, huuhtelin kankaan ja heitin molemmat kankaat pesukoneeseen pyörimään.

Lopputulos on edelleen aavistuksen punertava, mutta tämän kanssa pystyn jo elämään. Varmaan olisi saanut vieläkin vaaleammaksi jos olisi uskaltanut antaa lillua ämpärissä pidempään. Ei oikein kuvasta välity sävyjen ero, mutta päällä siis tilkku, joka on leikattu ennen viimeisintä kloriittikylpyä.

Ja tästä tuli pojalle ihan perussettiä, eli pitkähihainen paita. Laitoinkin juuri pieniä vaatteita kirpparikasaan, joten näitä pertsoja on työjonossa nyt useampi.

Tämmöistä tällä kertaa, mukavaa viikonloppua :)

Pikku bambi

Tein tytölle vielä toisenkin yökkärisetin. Eiköhän näillä taas hetki pärjätä. Kaavat samat kuin aiemminkin, Raide ja Ropina, molemmat 6/12 Ottobresta.

Seuraavaksi pitäisi ottaa paininjalan alle poikamaisempaa settiä, ja valmistakin olisi suotavaa tulla jouluksi.

Pallotellen

Hei taas pitkästä aikaa! Kesä meni pihalla häärätessä ja syksykin taisi mennä samoissa merkeissä. Viimeisin ompelupäivitys oli näköjään huhtikuun puoliväliltä, sen jälkeen ei ole kyllä koneet sitten surisseetkaan.

Ennenkuin nyt. Tyttö alkoi yksi ilta murehtimaan, etten ole tainnut huomata miten hän on kasvanut ja yövaatteiden lahkeet on jo lyhyeksi jääneet... Juu olen huomannut, mutta...

Sain aikaiseksi piirtää isommat kaavat (kun ensin löysin kadonneeksi julistamani kasan Ottobre-lehtiä). Paita on suosiksi muodostunut Raide ja leggingsit niin ikään suosikiksi muodostuneet Ropinat, molemmat 6/12 Ottobresta.

Eipä näissä mitään ihmeellistä ole. Mutta tulipa ommeltua ja kyllähän siitä pitää mainita ;) Tiedä vaikka ottaisi taas tavaksi.

Onko seeproja näkynyt?

Haaveilin tytölle leggareita seeprakuosista. Kävikin niin, että visio pojan paidasta kiilasi ohi ja päätyi ensin paininjalan alle. Tyttökin saa leggarinsa, jossain vaiheessa. Paita on Ottobren Toy Dog-kaavalla, joka on kyllä kestosuosikkini. Tein tällä jo pari vuotta sitten paitoja tytölle. Tässä paidassa on koko 98. Sopii hyvin yhteen viime postauksen trikoofarkkujen kanssa.

Inkkarikesää kohti

Ihastuin Owl Princess-kaavaan, joten sillä piti ehdottomasti tehdä paita tästä aivan ihanasta Andrea Laurenin sulkatrikoosta. Kankaasta on leikattuna jo mekkokin neidille kesäksi. Pitkästä aikaa kangas, joka on todella mieleinen.

Pilvistä ja pisaroi

Sain eilen siis käsiini Spoonflowerilta tilaamani kankaan (kt. edellinen postaus). Pesun jälkeen kangas vaikutti ihan ok:lta. Värit oli pysyneet, jes. Kangas oli muuttunut paksumman oloiseksi pesussa, paperisuus oli poissa ja oikeastaan vaikutti ihan tavalliselta puuvilla interlockilta. Fiilikset oli aika korkealla siis kun ripustelin kankaan kuivumaan eilen illalla.

Aamulla kangas vaikutti edelleen ihan hyvältä. Kuivuneena huomasin kevyen nukan kankaan pinnassa. Silti olen aika yllättynyt, väitän, että muutama muu kangas on näyttänyt ekan pesun jälkeen kamalammalta. Varmaan tämä menee seuraavissa pesuissa sitten pilalle, kun näitä niin kovasti haukutaan. No odotukset ei ole korkealla, mutta toistaiseksi tämä on yllättänyt positiivisesti. Paitsi yksi pikku juttu. Nimittäin reikä. Reikä. Reikä hemmetti vieköön juuri valmistuneen paidan etukappaleessa. Huomasin sen vasta kun aloin silittää valmista paitaa, huoh. Pitänee siis kehitellä siihen vielä jotain, ideoitakin otetaan vastaan. Se on vähän hölmössä kohdassakin vielä, näkyy kuvassakin oikeassa alakulmassa vaalealla alueella. Ehkä siihen tulee tasku tai sateenvarjo, ehkä vaan tylysti parsin sen...

Kangas kutistui aika paljon, hauska kokoero kuosissa ennen pesua leikkaamassani palassa verrattuna kertaalleen pestyyn. Kutistuminen teki kyllä materiaalille hyvää, tiivistyi ja paksuuntui sen myötä. Tämän kokemuksen myötä uskaltautuisin tilaamaan toistekin (ei ollut sitten maksettu mainos).

Kesää odottaen

Tänään aamulla oli kyllä pieni pettymys kun katsoi ikkunasta ulos. Yön aikana oli tullut lunta ja sitä tuli kokoajan lisää. Onneksi suurin osa suli jo päivän aikana pois. Mä haluan jo lumesta ja etenkin jäästä eroon! 

Kesäfiiliksissä on viikon aikana ommeltu muutama t-paita poitsulle, yhden pitkähihaisenkin päädyin tekemään. Pitkähihainen on ohutta joustocollaria, muut trikoota. Kaikki taitaakin olla Ottobren Toy Dog-kaavalla, koko 98. 

Kesä, kesä, kesä, tule jo. Voin jo nähdä suklaajäätelöt näiden paitojen rinnuksilla :P

Kuvat on kyllä jäätävän huonoja, mutta piemeys ja kännykkä...

Koiria, pöllöjä ja Mr. Bean

Tein pojalle vielä pari pitkähihaista, seuraavaksi käynnistyy kesävaatetehdas ihan tosissaan.
Pöllöpaita on luottokaavalla, Ottobre Toy Dog, koko 98. Tämän paidan kankaat ei kovin pitkään ole ehtinyt pölyyntyä kaapissa, toisin kuin toisen paidan koirakangas.
Koirapaitaan testasin uutta kaavaa Ottobresta. Kaavan nimi on Mr. Bear, koko 98. Olin kyllä kirjoittanut kaavaan Mr. Bean ja mietin miksi se on kaavan nimi :D Tätä ei ole vielä testattu, mutta ensivaikutelmana tässä on joko lyhyt helma tai älyttömän pitkät hihat... Taitaa olla ensimmäinen vaihtoehto, ainakin Toy Dogiin verrattuna.

Tyttö kovasti mieltyi tuohon pöllökuosiin ja toivoi mekkoa siitä. Hmm... sitä kyllä jäi vähän, ehkä liian vähän...

Lisäys: Mr. Bear on tosi naftia mitoitusta, hihat pitkähköt, mutta kapeat. Helmaan voisi lisätä sentin pari mittaa. Ehkä suosista ottaa kokoa isomman.

Raikasta raitaa

Uusien kaavojen testailu jatkuu. Olen jonkin aikaa miettinyt, tykkäänkö peplum-mallista vai en. Enkä kyllä oikein vieläkään tiedä mitä mieltä siitä olen. Päädyin kuitenkin testaamaan paitaa kellotetulla helmalla, ei tämä ainakaan hullumpi ole, ehkä testaan ihan oikeaa peplumiakin. Tämä on Ottobresta Owl Princess, koko 110 (ob 1/14). Kangas on 100% puuvillatrikoota, kanttasin pääntien samalla trikoolla. Saas nähdä päätyykö paita siitä syystä piankin takaisin ompelupöydälle, pääntie ei nimittäin jousta kovin hyvin. Taka-ajatuksena paidalle oli, että sitä voi käyttää myös yhdessä aiemmin valmistuneen mekon kanssa.

Musta on näköjään tullut ihan mobiilibloggaaja, kuvatkin on vähän sinnepäin puhelimella puolipimeässä napsittuja. No tällä hetkellä tämä tuntuu luontevalta tavalta bloggailla :)

Metsän eläimet, hirvet ja norsut

Totaali flunssajumi päällä. Mistä sen viimeistään tietää... No vaikka siitä, että ompelee lapselle paidan ja tajuaa vasta kokolappua etsiessä ommelleensa kokoa pienemmän kuin oli tarkoitus. Norsupaidan kanssa kävi näin. Onneksi mahtuu päälle ja menee tämän kevättalven oikein hyvin. Poika oli tuota kangasta myyntiin menevien pinosta käynyt hakemassa jo pariin kertaan, joten pitihän siitä sitten paita hänelle ommella. Pari muuta paitaa tuli oikeaa kokoa. (Taitavat kyllä oikeasti olla aika samaa kokoluokkaa.)
Kaavat Ottobresta, norsupaita David, koko 92. Toiset paidat Toy Dog, koko 98. Kankaat hyväksi marinoituja jemmoja.

Seuraavaksi paininjalan alle päätyykin jotain ihan muuta :)

Vaaleanpunaisia ronsuja

Olen vahvasti päättänyt selättää kertyneet kangaspinot. Jos saisi vaikka tehtyä vähintään yhden vaatteen viikossa... eiköhän ne muutamassa vuodessa olisi kukistettu, olettaen, ettei yhtään kangasta tulisi lisää. Eipä varmasti tulisi... :D Okei, tulee varmasti. Mutta jospa ottaisikin asenteen, että tulleista kankaista olisi syytä valmistua vaatetta nopeasti ja marinoiduista sitten siinä sivussa. Eli ei enää uusia kankaita _marinoitumaan_. Luulisi onnistuvan, ehkä.

Tällä kertaa kaivoin varastosta tytölle trikoota, taattua vuosikertakamaa. Vähän yökkärifiilis tästä tulee, mutta tyttö oli sitä mieltä ettei ole yöpaita. Selvä, ei siis ole.

Pitäisi varmaan piirtää joku uusi kaava, alkaa vähän tökkiä jo tämä Ottobren Raide. Mutta peruspaidassa nämä kirjavat kuosit vaan toimii parhaiten.

Ballerinan askelin

Meillä on usein balettinäytöksiä, olohuoneessa. Tyttöni on kova tanssimaan. Jotain baletin ja nykytanssin yhdistelmää se on yleensä, liikkeet taitaa olla ihan omasta päästä :D Musiikkiakaan ei tarvita, riittää mielikuvitussoitin takan reunalla.

En itse välttämättä tätä kangasta olisi ostanut, mutta tiesin tytön tästä tykkäävän. Ja pitihän lopettavaa kauppiasta auttaa varaston tyhjennyksessä. Kangas siis Nanulta. Tulivat viime viikolla, joten tämä ei kauaa ehtinyt hyllyssä pölyyntyä. Muutama muukin kangas tuli samassa lähetyksessä, viimeistään kesävaatetta niistä pitäisi tehdä. Ja mieluusti täksi kesäksi :D Kaava Ottobre Raide, koko 110.

Varaston aarteet

Uskottelen itselleni etten ole ainut. Nimittäin ainut kellä on paljon kankaita varastossa. Ja haluan uskoa, että muidenkin kankaat herättää välillä kysymyksiä, esim. Miksi ihmeessä tätäkin on tullut hankittua..? Tai mitähän tästäkin piti tehdä? Mulla on aika paljon tällaisia kankaita. Kaikista on toki ollut joku suunnitelma, mutta koska aikaa on aivan liian vähän, useimmat jää suunnitelma-asteelle. Ja sitten tulee uusia kankaita ja suunnitelmia.

Olen jo pitkään yrittänyt ohittaa kangaskauppojen uutuudet, se onkin onnistunut yllättävän helposti. Enemmän ongelmia tuottaa alennusmyynnit :-D Niistäkin olen mielestäni ihan kunnialla selvinnyt. Mitä nyt juuri avitin erästä lopettavaa kauppiasta varastojen tyhjennyksessä, maltillisesti kylläkin.

Omista varastoista olen ommellut yövaatteita ja kalsareita, muuhun ne eivät tunnu enää soveltuvan... miten voikin kankaat muuttua niin nopeasti aarteesta melkein roskaksi. No tarvitaanhan niitäkin, mutta ei niin kivoista kankaista ompelu ei ole kivaa.

Melko vuodatus, pahoittelen :-D Mutta tuuppampa tähän vielä kuvankin tämän viikonlopun ompeluksesta, tämä kangas on jopa ostettu yökkäreitä ajatellen, suunnitelma toteutettu! Tytölle yövaatteet kokona 110. Kaavat Ottobre, paita Raide ja housut Ropina.

Nykyaikaan siirtyminen...

Minulla on tähän asti ollut käytössä ihan peruspuhelin. Ja sillä tarkoitan todellakin ihan tavallista puhelinta ilman älyllisiä ominaisuuksia. Ei nyt sentäs lankapuhelin kuitenkaan :-D Olen pitkään kaivannut puhelimeeni parempaa kameraa ja nettiä, helpottaa esim. Facen kirppareille tavaran laittoa. Niimpä hankin itselleni älykkään puhelimen ja siirryin nykyaikaan. Kohta on kaapit tyhjätty turhista roinista ja lasten pienistä vaatteista yms. kohtuu hyvin tuntuu kauppa käyvän facen kirppareilla :)

Ajattelin kokeilla myös bloggaamista puhelimella. Se on muutenkin jäänyt viime aikoina kovin vähälle... Ommellut olen, mutta en ole edes kuvannut isoa osaa tuotoksista.
Nyt räpsin ompelukämpässä pari kuvaa viimeisistä ja muokkasin pikaisesti luurilla aikeenani liittää ne tähän postaukseen. Jos vain osaan :-D Ainakin kuvien sijainti tulee olemaan yllätys, sijainnin määritys ei kuulemma ole käytettävissä... pitänee perehtyä tähän myöhemmin. Kuvissa on mekko tytölle kokoa 104 ja pari paitaa pojalle koossa 98.

muoks. kuvien sijaintiin tekstissä ei taida voida vaikuttaa. Sijainnin määrityksellä ilmeisesti tarkoitetaan paikkaa, jossa kuva on otettu.

Ei mennyt niinkuin strömsössä

Niin. Ei mennyt ei.
Ompelin viimme viikonlopun kankaanpainokurssin tuotoksesta paidan. Visio oli jo selkeä ennen kuin edes painoin kuvion kankaaseen. Mutta hah, kangas ei toiminut mallissa, ei sitten mitenkään. Tai jos ei halua liikutellä käsiä, ainakaan kovin ylös, tämä voisi toimia :D Aiemmin ompelemani paita samalla kaavalla taisi olla materiaalivalinnan suhteen täyskymppi, tämä sai hylätyn. Liian jämäkkää ja joustamatonta.

Ufolaatikkoon en tätä suostunut nakkaamaan. Aluksi ajattelin, että leikken paloiksi ja teen vaikka tuubihuivin. Sitten muistin, että talvipiponi on kamalan kulahtanut ja tarvitsen uuden.

Ruttupipo sai fleecestä vuorin. Otan tämän luultavasti heti käyttöön, koska olen kamala vilukissa :)

Kankaasta jäi lähinnä epämääräisiä palasia ja paidan takakappale. Vähän tuntuu arvokkaalta pipolta tällä hetkellä kun metrin verran kangasta tuli silputtua, mutta siitä takakappaleesta saa ainakin shortsit poitsulle ensi kesäksi (kuvittelen ainakin niin, helpottaa kummasti). Ja pitää keksiä jotain lopuistakin silpuista, taskuja tms.
Mutta ompa mulla nyt hieno pipo talveksi :)

Raitaa ja pitsiä

Törmäsin blogi-kierroksella Mallikelpoisen ompeluhaasteeseen. Ihan innosta puhkuen en mukaan lähtenyt, mutta koska ajatus jäi päähän pyörimään ja ideakin siinä syntyi, niin mikä ettei. Haaste kuului näin: "Valitse kaksi päämateriaalia. Ensimmäinen valintasi on materiaali, joka kuvastaa sinua. Toinen valintasi on materiaali, joka on täysin päinvastainen kuin sinä olet."

Valitsin raidallisen trikoon, koska pidän selkeistä linjoista ja olen ehkä persoonanakin vähän turhankin suoraviivainen välillä ;) Ja vastakohdaksi valitsin pitsiliinan, koska en koe olevani hempeilevä romantikko, eikä pitsi muutenkaan kuulu suosikkeihini... 
Paidan kaavan pohjalla on Onion 2035, koko XS. Pitsiliina menee osittain takakappaleen puolelle.

Pitsiliina on peräisin äidiltäni. Äitini tykkäsi pitsistä ja röyhelöstä, pitsi voisi siis kuvastaa häntä. Koska minulla ei ole tietoa liinan pesuhistoriasta, pesin sen 60 asteessa ennen paitaan ompelua. Varmasti saa silitysrautaa näyttää aina pesun jälkeen, sen verran kurttuinen oli pesun jäljiltä :D

Empä ole tainnut koskaan vielä vaatteen nurjaa puolta esitellä... tällä kertaa luvassa jopa kaksi kuvaa nurjalta. Tässä ekassa siis pitsin kiinnitys ompeleet. Päädyin ompelemaan ihan perinteisellä suoralla ilman mitään tukikankaita. Laitoin vain pitsin parista kohtaa nuppineuloilla kiinni ettei karkaa. Kohtuu helposti meni, vähän "muljahteli" tuolla ulkoringillä kun reunoja pitkin tikkailin, mutta eipä ne minnekkään näy kun lanka on samanväristä pitsin kanssa. Päätin kiinnittää vain reunoilta ja keskeltä ettei kuviosta tulisi liian jäykkä. Nyt se tuntuu mukautuvan liikkeeseen tosi kivasti.

Ja se toinen nurjan puolen kuva. Testasin tähän paitaan kääntää pääntien saumanvarat nurjalle ja hurauttaa käänteen peittarilla. Yllättävän kivasti taipuu paikoilleen, ei vedä tai kupruile mistään kohtaa. Olin jokseenkin ihan varma, ettei tule onnistumaan, tai vaatii ainakin massiiviset höyrytykset ompelun jäljiltä. Mutta oikeastaan olisi voinut esitellä ilman silitystäkin. Oikeasti hyvä vaihtoehto kanttaukselle, täytyy muistaa käyttää toistekkin tätä tekniikkaa.

Tykkään tästä vastakohtien paidasta tosi paljon. Pääsee takuuvarmasti käyttöön ja olen oikeastaan aika iloinen tästä haasteesta. En nimittäin olisi tuota pitsiliinaa varmaan koskaan mihinkään laittanut, olisi vaan pyörinyt laatikossa. Nyt se ja muisto äidistäni kulkee mukanani <3

Osaiskohan sitä vielä...

En suuresti ole "mainostanut" täällä olevani kouluttautunut vaatetusalalle. En ole nimittäin koskaan ommellut työkseni. Kouluaikoina tykkäsin kaavoittamisesta ja olen ilmeisesti joskus luullut, että päähän kertynyt tieto ei katoa minnekkään ja olen kadottanut (?) kaiken kaavoittamiseen liittyvän koulumateriaalin, kaavastoja lukuunottamatta... No voin kertoa, ettei se tieto päässä ole pysynyt näitä kaikkia vuosia... Mutta uskon, että kerran opittu on löydettävissä, vaikka siihen voi hetki mennä (ja pari harmaata hiusta päähänkin tulla...) Ei muuta kuin peruskaavoja tekemään ja kuosittelemaan.

Kyllä se sieltä alkoi tulla, ihan paidalta se kaavanakin näytti :D

Paitaa ei ole vielä ehditty sovittaa, mutta hyvältä vaikuttaisi näin mutu-tuntumalla. Koko on siis 104. 

Tiedän olevani vähän hitaanpuoleinen ompelija, päätin kellottaa tämän paidan leikkuun, ompelun ja viimmeistelyn. Aikaa meni n. 59 minuuttia. Luin päivällä fb:stä miten jollain menee paidan tekoon n. 15-20 minuuttia leikkuu mukaan lukien, huh huh... Minä saan kyllä sen 15 minuuttia menemään jo leikkuuseen :D Mutta onneksi harrastaessa ei tarvitse olla aina niin tehokas :)

Raidat rutussa

Tilasin Vimmalta rutturaitaa, ajatuksissa oli jotain maksimekon tapaista, ehkä... Kankaan saavuttua se ei vastannutkaan täysin odotuksiani. Sen pitäisi olla 95% puuvillaa ja 5% elastaania, mutta melkein uskaltaisin väittää sen olevan 100% puuvilla trikoota. Käyttäytyi ommellessakin samoin (reikiintyi pallokärjillä). No joka tapauksessa, suunnitelmat meni uusiksi. Kangas ehti jo vähän tuskastuttaakkin, tilasin nimittäin 2m, että varmasti riittää maksimekkoon.

Viimme sunnuntaina lasten siirryttyä päiväunille, hipsin ompelukämppään, kaivoin tutun kaavan ja leikkasin. Heitin vain paidan takakappaleen kaavan kankaalle ja leikkasin "summissa" (mitään summissa, selkeä visio kirkkaana mielessä :D). Leikatun takakappaleen avulla leikkasin etukappaleen ja avarsin pääntien edestä. Ja surrur. Tai muka surrur, tietysti joka kone vastusti kun kyseessä olisi ollut tälläinen superpikapikaompelus...

Hihat ovat siis samaa miehustakappaletta. Hihansuussa rullapäärme ilman venytystä, vähän se aaltoilee, hillitysti. Tästä tuli aika kiva, sopivan rento, väljä malli kun on. Taidan tehdä toisenkin samalla "kaavalla". Tätä kangasta jäikin sitten reilu metrin pätkä jemmaan. Siitähän tekee vaikka mitä.