Omenankukkia

Ulkona on pyryttänyt lunta oikein urakalla. Käytiin aamupäivällä kolaamassa enimmät pois kulkureiteiltä, ei kyllä flunssaisen ihmisen hommaa... Päikkäriaikaan suuntasin ompeluhuoneeseen. Flunssaisena ei oikein ompelukaan luistanut, mutta päättäväisesti ompelin liivarin valmiiksi. Pakko, sillä onnistuin osallistumaan erääseen kangaskimppaan Tanskasta... Ihania kankaita siis tulossa ja vanhoja pitäisi edelleen saada katoamaan johonkin. Liivarin kaava on oma muunnos, yhdistelmä liivarista ja hupparista. Kaavat Ottobresta (winter plaid ja joku huppari, ehkä samasta lehdestä...), kokona 110.

Vaaleanpunaisia ronsuja

Olen vahvasti päättänyt selättää kertyneet kangaspinot. Jos saisi vaikka tehtyä vähintään yhden vaatteen viikossa... eiköhän ne muutamassa vuodessa olisi kukistettu, olettaen, ettei yhtään kangasta tulisi lisää. Eipä varmasti tulisi... :D Okei, tulee varmasti. Mutta jospa ottaisikin asenteen, että tulleista kankaista olisi syytä valmistua vaatetta nopeasti ja marinoiduista sitten siinä sivussa. Eli ei enää uusia kankaita _marinoitumaan_. Luulisi onnistuvan, ehkä.

Tällä kertaa kaivoin varastosta tytölle trikoota, taattua vuosikertakamaa. Vähän yökkärifiilis tästä tulee, mutta tyttö oli sitä mieltä ettei ole yöpaita. Selvä, ei siis ole.

Pitäisi varmaan piirtää joku uusi kaava, alkaa vähän tökkiä jo tämä Ottobren Raide. Mutta peruspaidassa nämä kirjavat kuosit vaan toimii parhaiten.

Ballerinan askelin

Meillä on usein balettinäytöksiä, olohuoneessa. Tyttöni on kova tanssimaan. Jotain baletin ja nykytanssin yhdistelmää se on yleensä, liikkeet taitaa olla ihan omasta päästä :D Musiikkiakaan ei tarvita, riittää mielikuvitussoitin takan reunalla.

En itse välttämättä tätä kangasta olisi ostanut, mutta tiesin tytön tästä tykkäävän. Ja pitihän lopettavaa kauppiasta auttaa varaston tyhjennyksessä. Kangas siis Nanulta. Tulivat viime viikolla, joten tämä ei kauaa ehtinyt hyllyssä pölyyntyä. Muutama muukin kangas tuli samassa lähetyksessä, viimeistään kesävaatetta niistä pitäisi tehdä. Ja mieluusti täksi kesäksi :D Kaava Ottobre Raide, koko 110.

Varaston aarteet

Uskottelen itselleni etten ole ainut. Nimittäin ainut kellä on paljon kankaita varastossa. Ja haluan uskoa, että muidenkin kankaat herättää välillä kysymyksiä, esim. Miksi ihmeessä tätäkin on tullut hankittua..? Tai mitähän tästäkin piti tehdä? Mulla on aika paljon tällaisia kankaita. Kaikista on toki ollut joku suunnitelma, mutta koska aikaa on aivan liian vähän, useimmat jää suunnitelma-asteelle. Ja sitten tulee uusia kankaita ja suunnitelmia.

Olen jo pitkään yrittänyt ohittaa kangaskauppojen uutuudet, se onkin onnistunut yllättävän helposti. Enemmän ongelmia tuottaa alennusmyynnit :-D Niistäkin olen mielestäni ihan kunnialla selvinnyt. Mitä nyt juuri avitin erästä lopettavaa kauppiasta varastojen tyhjennyksessä, maltillisesti kylläkin.

Omista varastoista olen ommellut yövaatteita ja kalsareita, muuhun ne eivät tunnu enää soveltuvan... miten voikin kankaat muuttua niin nopeasti aarteesta melkein roskaksi. No tarvitaanhan niitäkin, mutta ei niin kivoista kankaista ompelu ei ole kivaa.

Melko vuodatus, pahoittelen :-D Mutta tuuppampa tähän vielä kuvankin tämän viikonlopun ompeluksesta, tämä kangas on jopa ostettu yökkäreitä ajatellen, suunnitelma toteutettu! Tytölle yövaatteet kokona 110. Kaavat Ottobre, paita Raide ja housut Ropina.

Nykyaikaan siirtyminen...

Minulla on tähän asti ollut käytössä ihan peruspuhelin. Ja sillä tarkoitan todellakin ihan tavallista puhelinta ilman älyllisiä ominaisuuksia. Ei nyt sentäs lankapuhelin kuitenkaan :-D Olen pitkään kaivannut puhelimeeni parempaa kameraa ja nettiä, helpottaa esim. Facen kirppareille tavaran laittoa. Niimpä hankin itselleni älykkään puhelimen ja siirryin nykyaikaan. Kohta on kaapit tyhjätty turhista roinista ja lasten pienistä vaatteista yms. kohtuu hyvin tuntuu kauppa käyvän facen kirppareilla :)

Ajattelin kokeilla myös bloggaamista puhelimella. Se on muutenkin jäänyt viime aikoina kovin vähälle... Ommellut olen, mutta en ole edes kuvannut isoa osaa tuotoksista.
Nyt räpsin ompelukämpässä pari kuvaa viimeisistä ja muokkasin pikaisesti luurilla aikeenani liittää ne tähän postaukseen. Jos vain osaan :-D Ainakin kuvien sijainti tulee olemaan yllätys, sijainnin määritys ei kuulemma ole käytettävissä... pitänee perehtyä tähän myöhemmin. Kuvissa on mekko tytölle kokoa 104 ja pari paitaa pojalle koossa 98.

muoks. kuvien sijaintiin tekstissä ei taida voida vaikuttaa. Sijainnin määrityksellä ilmeisesti tarkoitetaan paikkaa, jossa kuva on otettu.

Ei mennyt niinkuin strömsössä

Niin. Ei mennyt ei.
Ompelin viimme viikonlopun kankaanpainokurssin tuotoksesta paidan. Visio oli jo selkeä ennen kuin edes painoin kuvion kankaaseen. Mutta hah, kangas ei toiminut mallissa, ei sitten mitenkään. Tai jos ei halua liikutellä käsiä, ainakaan kovin ylös, tämä voisi toimia :D Aiemmin ompelemani paita samalla kaavalla taisi olla materiaalivalinnan suhteen täyskymppi, tämä sai hylätyn. Liian jämäkkää ja joustamatonta.

Ufolaatikkoon en tätä suostunut nakkaamaan. Aluksi ajattelin, että leikken paloiksi ja teen vaikka tuubihuivin. Sitten muistin, että talvipiponi on kamalan kulahtanut ja tarvitsen uuden.

Ruttupipo sai fleecestä vuorin. Otan tämän luultavasti heti käyttöön, koska olen kamala vilukissa :)

Kankaasta jäi lähinnä epämääräisiä palasia ja paidan takakappale. Vähän tuntuu arvokkaalta pipolta tällä hetkellä kun metrin verran kangasta tuli silputtua, mutta siitä takakappaleesta saa ainakin shortsit poitsulle ensi kesäksi (kuvittelen ainakin niin, helpottaa kummasti). Ja pitää keksiä jotain lopuistakin silpuista, taskuja tms.
Mutta ompa mulla nyt hieno pipo talveksi :)

Kankaanpainoa

Olin viikonloppuna kansalaisopiston seulanvalotus ja kankaanpaino-kurssilla. En ole koskaan seulaa valottanut, enkä edes livenä nähnyt miten se tapahtuu. Netistä toki olen aiheesta lukenut ja kuviakin nähnyt. Seulalla olen painanut viimmeksi yli kymmenen vuotta sitten... No kivaa oli. Kokemusta tuli niin epäonnistumisesta kuin onnistumisestakin. Jälkimmäinen luonnollisesti mieluisampi kokemus :D

Alla oleva kuosi on oma piirros ja siihen valitettavasti liittyy se epäonnistumisen kokemus. Seula ei auennut kunnolla ja kuvio osittain rikkonainen siitä syystä. Ja sitten taisin onnistua testipainon jälkeen pesemään seulan huonosti, koska seuraavana päivänä kun painoin tuohon kuvassa olevaan trikooseen, jälki oli vielä huonompi... No tästä on päästy yli ja oikeastaan kuvio näyttää aika hienolta kun on osittan "kulunut". Tästä kankaasta lisää myöhemmin valmiin tuotoksen muodossa.

Pesin epäonnistuneen seulan auki ja valotin siihen netistä kaivamiani valmiita kuvioita, niistä esimerkkinä tuo tiskirättiin painamani pitsiliina. Ihan mielenkiinnosta ostin hopeaa painoväriä ja aika kivaltahan tuo hopeakin näyttää. Täytyy yrittää ennen joulua järjestää aikaa kankaanpainamiselle, ideoita on paljon, mutta aikaa tuntuu olevan aina liian vähän...